Onko Taide vapaa niitty vai lokeroiva taloyhtiö?
Kåira 
Onko taidemaailma vapaa, avoin niitty vai tiukasti hallinnoitu, lokeroiva taloyhtiö? Miten taidemaailmaan pääsee sisälle?
Onko Taide vapaa niitty vai lokeroiva taloyhtiö?
Kåira: Olen huomannut facebookin somekeskusteluissa, että monet harrastajataitelijat eivät hahmota omaa paikkaansa taidemaailmassa. Onko taidemaailma vapaa, avoin niitty vai tiukasti hallinnoitu, lokeroiva taloyhtiö? Miten taidemaailmaan pääsee sisälle?
Pyysin apua taidekriitikko Kerttu-Elvarilta, jos voisit selventää aloittelevalle taiteilijalle mikä tämä taidesysteemi oikein on?
Kerttu-Elvari: Kyllä voin selvittää. Totean tähän alkuun, että taiteilijoita on tänä päivänä enemmän kuin koskaan, nimenomaan taiteen harrastaminen on lisääntynyt. Taiteen talo on oikeastaan kuin pyramidi, ensimmäisessä kerroksessa on valtavasti porukkaa, huipulla vain vähän.
Taiteen tekemisen aloittamiseen tarvitsee käydä vain kirjakaupassa, katsoa muutama Youtube-video ja sitten vaan tekemään.
Homma on monella sivutoimista mutta jotkut itseoppineet tienaavat elannon taiteen tekemisellään.
Taitelijaksi on helppo tulla, kuka tahansa voi kutsua itseään taiteilijaksi, jos tekee taidetta, maalaa tai tekee muuta.
Kåira: Mutta mahtuvatko taiteen instituutioon nämä kaikki harrastajat ja ammattilaiset koulutustaustasta riippumatta? Onko taiteen kenttä iso, laaja kukkiva niitty, jonne jokainen pääsee kirmaamaan omien mielihalujensa mukaan?
Kerttu-Elvari: Kyllä taideinstituutioon mahtuu, se tosin on jakautunut monenlaisiin kerroksiin ja eri ovilla on portinvartijoita, jotka määrittelevät ketkä mistäkin ovista pääsevät sisälle. Se on monille harrastajille aika tuntematonta ja herättää närää ja ihmetystä, kun ovet eivät aukea sinne eikä joka paikkaan minne haluaisi.
Kyllä taidemaailma on mielestäni tällä hetkellä enemmänkin eri kerroksiin jakautunut taloyhtiö kuin täysin vapaa niitty.
Ehkä tilannetta selkeyttää se ajatus, että jokaisella taiteilijajoukolla on myös oma yleisönsä, se yleisö, joka taas ei ole jonkin toisen taiteilijaryhmän yleisö.
Harva taiteilija pystyy olemaan ”kaikkien” taiteilija.
Parasta on tutustua oman taiteen yleisöön, joka on kiinnostunut juuri sinun taiteestasi.
Mikä se taideinstituutio on ja taidekenttä?
Kerttu-Elvari: Ne tarkoittavat samaa asiaa, nähtynä eri näkökulmista. Instituutio on laajempi käsite ja sen sisällä on verkostoituneena erilaisia taiteen kentällä toimijoita.
Taidefilosofian puolella nähtiin tarpeelliseksi määritellä ”The Artworld”, Taidemaailma, jotta saataisiin luotua tämä kuvitteellinen taidemaailman instituutio ja siihen osallistuvat erottaisivat taiteen ei-taiteesta (Danto, 1964).
Lisää ajatuksia loi George Dickie (1974) siitä, miten jollekin teokselle suodaan ehdokkuus taiteeksi. Teos on artefakti, joka luodaan esitettäväksi taideyleisölle.
Taidekenttään kuuluu siis taiteen tekijät, taiteen yleisöt, galleriat, museot, kuraattorit, kriitikot, yhdistykset, taiteilijoiden kouluttajat, taiteen myyjät, apurahojen myöntäjät ja kaikenlaiset toimijat, joiden työ liittyy taiteeseen.
Ja lisää taidefilosofiaa on luotu tämän jälkeenkin mutta mennään itse asiaan.
Kåira: Nyt haluan tietää missä on taiteilijan paikka tällä taidekentällä! Kuuluvatko apurahat kaikille? Ja missä kerroksessa mä olen?
Mikä siis on taideteos ja kuka on taiteilija?
Kerttu-Elvari: Muutamia perusasioita vielä. Taide/taideteos tarkoittaa tässä postauksessa lähinnä visuaalista taidetta, kaikkia teoskynnyksen ylittäviä taideluomuksia. Ja se kynnys on matala. Kuvaston sivustolla on tekijänoikeuden omaavan taideteoksen määrittely, katso Kuvaston sivuilta lisää.
Taiteilija tarkoittaa tässä postauksessa henkilöä, joka luo teoksen. Taiteilijuus ei riipu koulutuksesta tai taidoista. Kuka tahansa voi tehdä teoksia ja sanoa olevansa taiteilija.
Mennään Taiteen talon ensimmäiseen kerrokseen
Ensimmäiseen kerrokseen pääsee sisälle suoraan kadulta. Se on harrastelijataiteilijoiden kerros. Se on hyvin laaja kerros ja siihen kuuluu paljon jäseniä ja lisää tulvii koko ajan. Ite-taitelijoita, outsider-taiteilijoita ja kaikenlaisia taiteen harrastajia.
Eli sinne mahtuu hyvin laaja kirjo. Jäsenet eivät välttämättä ole tietoisia omasta paikastaan tässä Taiteiden talossa.
Monet harrastavat maalaamista, kuvataiteita ja kokeilevat erilaisia tekniikoita, keksivät itse, miten homma tehdään.
He maalaavat omaksi ilokseen. Ja haluavat tehdä taidetta ja värkkäillä omin käsin, omasta luomisen tarpeistaan käsin.
Tässä ryhmässä kaikki eivät miellä itseään taiteilijaksi koska heille ei ole kehittynyt selkeää taiteilijaidentiteettiä. Moni tekee taidetta yksinään.
Kaikki tämän kerroksen taiteilijat eivät kuulu paikallisiin taideyhdistyksiin, joita Suomessa löytyy miltei joka paikkakunnalla.
Taideyhdistys mahdollistaa jäsenilleen näyttelyihin osallistumisen ja pitää yllä samanhenkisten ihmisten harrastustoimintaa ja tukee näin taiteilijaksi kasvua.
Monilla ei ole taidekoulutusta. Ehkä joitakin kursseja on käytynä kansalaisopistossa tai paikallinen taideyhdistys järjestää niitä.
Moni on opetellut tekemään omin päin.
Tässä ryhmässä arvostetaan suuresti esittävää taidetta, näköistä taidetta, joka jäljittelee valokuvamaista ilmaisua. Mitä taidokkaampaa on maalausjälki, sitä suuremmin tekijää arvostetaan.
Monilla on taiteessaan naivististakin otetta, mutta sitä vähätellään eikä osata arvostaa ja maalauksen ideaa ja maalausjälkeä pidetään kömpelönä ja harjaantumattomana.
Tilaa taitelijan uutiskirje!
Toisen kerroksen ovet avautuvat
Toiseen kerrokseen kipuavat taiteilijat, joilla on selkeämmin omaksuttu taiteilijaidentiteetti. Ja he maalaavat määrätietoisemmin. He hakeutuivat gallerioihin ja pitävät omia näyttelyitä.
Pääosa heistä kuuluu johonkin taideyhdistykseen. Tai jopa useisiin.
Kaupalliset galleriat ottavat mielellään näitä lahjakkaita taiteilijoita gallerioihinsa.
Osalla näistä taiteilijoista on taideopintoja. Mutta kaikilla ei ole systemaattista taidekoulutusta takana, pikemminkin pelissä on luontaista lahjakkuutta ja luomisen halua ja yrittäjämäistä intoa luoda itselleen työ taiteesta.
Tässä kerroksessa olevat taiteilijat myyvät paljon taidetaan.
Taideteokset ovat tyyliltään monipuolisia, mukana on abstraktia ilmaisua. Ja selkeä kuvataiteellinen lahjakkuus näkyy näiden taiteilijoiden teoksista. Monet haluavat kotiinsa näitä kauniita teoksia, jotka ovat keskikokoisia tai isohkoja.
Osa tämän kerroksen taiteilijoista tulee toimeen maalaamisellaan. Se tosin edellyttää runsasta tuotantoa ja melko kohtuulliseen hintaan.
Myynti vaatii taitelijalta aktiivista teosten markkinointia ja näytteillä pitämistä. Monet käyttävät somemarkkinointia myynnin tukena.
Keitä on Taiteiden talon kolmannessa kerroksessa?
Taiteiden talon kolmannessa kerroksessa väki vähenee, siellä on korkeakoulutettuja taiteilijoita, jotka ovat valmistuneet korkeakoulusta tai taideakatemiasta ja ovat mahdollisesti opiskelleet myös ulkomailla.
Heidän taiteensa edustaa nykytaidetyyliä. Maalaukset ovat usein suurikokoisia tai jopa valtavia, siten, että niitä ei voi pitää esillä kuin museoissa tai julkisissa isoissa tiloissa. Mukana on paljon erilaisia taidetyylejä ja tekniikoita.
Näitä taiteilijoita edustavat kaupalliset galleriat, jotka valikoivat oman tyylinsä mukaisia taiteilijoita. Ja myös museot esittävät tämän kerroksen taiteilijoiden teoksia näyttelyssään.
Heillä on selkeästi ammattimaisen taiteilijan identiteetti. Tämän kerroksen taiteilijat saavat elantonsa apurahoista ja teosmyynneistä, kilpailuista ja näyttelykorvauksista. He hakevat apurahoja ja residenssipaikkoja.
Toimeentulon vuoksi moni hakeutuu välillä muihin töihin ja voi tuottaa vaikeuksia työllistyä, jos ei ole valmiuksia esim. opettamiseen.
Tämän kerroksen taiteilijat kuuluvat omiin taiteilijaliittoihin, joihin pääsemiseen vaaditaan koulutusta, näyttelykokemusta ja laadukkaita teosnäytteitä.
He kokevat kuuluvansa täysivaltaisina jäseninä taideinstituutioon. Heillä voi olla kansainvälisiä näyttelyitä ja he osallistuvat näyttelyvaihtoihin. Ulkomailla nimen ja tunnettuisuuden saaminen on työlästä ja vaatii suurta rahallista panostusta.
He hallitsevat taidepuheen ja yleensä osaavat kertoa taiteestaan myös sitä filosofista puolta. Pääroolissa ei kuitenkaan ole puhe vaan taide, joka kuvastaa nykyelämän syviä ilmiöitä ja ottaa kantaa niihin.
Tällä huipulla on kilpailua näkyvyydestä ja apurahoista. Moni uupuu tässä yksinäisessä ja kuluttavassa taidetyössä ja luopuu taiteen tekemisestä. Vaatimustaso itselle on korkea.
Näyttelyihin vaadittavat teokset ja teosmäärät vievät energian ja voimat ja toimeentulon ongelmat painaa päälle.
Mutta onko vielä näkyvissä jotakin?
Neljäs Taiteen talon kerros on melko uusi
Tämän kolmannen kerroksen päälle on rakentumassa vielä uudenlainen taiteilijoiden joukko, joiden taide on digitaalista.
Ja nyt uusimpana ilmentymänä on NTF-lohkoketjutaide. Se vaatii teknistä osaamista, että osaa luoda teoksen digitaalisesti ja myynti edellyttää että omistaa virtuaalipankissa tilin.
Tällä taiteella on se erityispiirre, että kun se sijaitsee siellä lohkoketjussa, niin sen olemassaolo on täysin jäljittelemätön ja autenttinen ja ainutkertainen. Teosta ei välttämättä ole olemassa muutoin kuin sähköisessä muodossaan. Niitä hankitaan virtuaalivaluutalla.
Tähän taiteilijoiden joukkoon kuuluu tekijöitä ympäri maailmaa. Tämä on todella globaali ja kansainvälinen kerros. Tämän kerroksen taiteilijoissa on mukana designereita, visuaalisen taiteen suunnittelijoita, ja tietokonenörttejä, jotka eivät muutoin toimi taideinstituutiossa taiteilijanimikkeellä.
Eli heidän taiteensa rajoittuu pelkästään tähän digitaaliseen kuvaan ja videoon. Ja tämän kerroksen huipputeokset tällä hetkellä on kalleimpia. Elon Muskin avovaimo, muusikko Grimes myi luomansa NFT-teokset miljoonilla.
Mutta jos en haluakaan edetä taiteen talossa kerroksia ylemmäs, olisiko kiinnostavampaa mennä alemmaksi, kellarikerrokseen?
Taiteiden talon pimeä puoli eli kellarikerros
Ja millainen tämä Taiteen talon kellarikerros on, sitä harvemmin tulee edes ajatelleeksi, että Taiteen talossa olisi tällainen pimeä alue.
Pimeä kerros, jonka toimijoita emme ehkä tunne. Emmekä näe sitä taidetta? Sitä pitää erikseen etsiä. Esim. Lowbrow art on eräänlaista synkkää huumoria.
Kellarikerroksessa on lahjakkaita kuvan tekijöitä, jotka luovat teoksia omille erityisille yleisöilleen. He ovat useat lahjakkaita ja usein itseoppineita. Ja teokset jaetaan digitaalisesti tai konkreettisina teoksina tämän yleisön omien jakelukanavien kautta heidän omissa verkostoissaan.
He eivät halua osallistua gallerianäyttelyihin eivätkä halua kuulua yhdistyksiin eivätkä pidä näyttelyitä virallisissa taiteen näyttelypaikoissa, poikkeuksiakin on. He eivät ole kiinnostuneita apurahoista, ja ovat aivan kuin tämän näkyvän taideinstituution ulkopuolella.
Mutta heidänkin taiteensa on taidetta. Sillä vain on omat rajatut yleisönsä ja omat sisältönsä, joita nämä yleisöt arvostavat ja haluavat nähdä. Esimerkkinä Deviant art.
Kåira: Entä voiko tässä Taiteen talossa liikkua kerroksesta toiseen?
Missä mä nyt oon ja mihin olen menossa?
Kerttu-Elvari: Kyllä voi ja se siirtyminen voi tapahtua useampaa reittiä esim. niin, että henkilö hakeutuu taidekoulutukseen. Sen aikana hänellä rakentuu myös verkostoja taiteen kentällä toimijoihin ja tutustuu muihin taiteilijoihin.
Eli koulutus on yksi väylä nousta seuraavaan kerrokseen. Tarkin seula koulutukseen on tuolla korkeatasolla, akatemiatasolla. Sinne pääsevät seulotaan tarkimmin. Koulutuksen lisäksi tarvitaan myös taiteellista työskentelyä ja siihen tulee ammattimaisia piirteitä, eli suunnitelmallisuutta, näyttelyitä, teosten julkista esille laittoa. Ylipäätään.
Kåira: Voiko tässä talossa edetä ilman koulutusta? Onko se mahdollista?
Kerttu-Elvari: Teoriassa se on mahdollista. Suomessa ammattitaiteilijoiden liittoon eli Taidemaalariliitton ei vaadita muodollista koulutusta. Vaikka siitä saa pisteitä, jos sitä on hankittuna. Mutta jos olet lahjakas ja luova, voit ansaita ne pisteet ilman koulutusta. Mutta se on harvinaista.
Taidemaailmassa toimiminen
Taidemaailmassa toimiminen edellyttää taidemaailman tuntemista. Ja verkostoitumista taiteen kentällä toimiviin gallerioihin.
Voit myös laajentaa omaa kenttääsi vähitellen. Taideyhdistyksiin liittyminen ja aktiivinen osallistuminen laajentaa omaa vaikutusalaa ja pätevöittää sinua taiteilijana. Jotkut yhdistykset toimivat valtakunnallisella tasolla ja ne tiedottavat jäsenilleen ajankohtaisista tapahtumista ja jyrytetyistä Piste-näyttelyistä, joihin osallistumalla voi kerätä pisteitä, joilla voi hakea ammattimaisiin taideyhdistyksiin.
Kuvataiteilija voi myös halutessaan liittyä Kuvastoon, joka valvoo taiteilijoiden tekijänoikeuksia ja välittää maksuja teosten jälleenmyynnistä ja näyttelykorvauksista.
Ammattimaisesti toimiva taiteilija on siis tietoinen monista asioista. Paitsi oman taiteensa arvosta myös siitä mitä taidekentällä tapahtuu, millaisia taiteen ilmiöitä siellä on ja on tietoinen myös taidekentän ongelmista ja siitä, miten niitä pyritään ratkomaan. Ja mahdollisesti osallistuu itse taiteilijoiden edunvalvontaan ja järjestötoimintaan.
Ammattimaisesti toimiva taiteilija myös osaa puhua taiteestaan ja vastata kysymyksiin. Hän osaa suhteuttaa oman taiteensa siihen, mitä taiteen kentällä tällä hetkellä on ja mitä siellä tehdään.
Hän osaa ikään kuin määritellä oman paikkansa taidekentällä.
Kun taiteilijaidentiteetti selkeytyy, taideteoksiin syntyy persoonallista otetta. Ja se on kyllä jännä piirre, että usein käy niin, että mitä korkeammalle Taiteen talon kerroksissa nousee, niin sitä suurempikokoisiksi maalaukset myös tulee. Ja hinta seuraa perässä.
Akateemisten taiteilijoiden joukkoon kuuluminen vaikuttaa myös teoksen teosten arvoon ja samalla saa ammattitaiteilijoille kuuluvia oikeuksia, mm.osallistua ammattimaisiin näyttelyhakuihin kotimaassa ja ulkomailla sekä teosmyyntitapahtumiin.
Voit hakea toimeentuloa varten apurahoja, työskentelyapurahoja ja residenssipaikkoja. Se tuo tietynlaista arvostusta tässä taideinstituutiossa.
Kåira: Jatkuuko nykyinen tilanne ennallaan vai onko odotettavissa muutoksia? Miten taidekenttä jakautuu tulevaisuudessa?
Miten taidekenttä jakautuu tulevaisuudessa?
Kerttu-Elvari: Harrastelijoiden joukko on huomattavan suuri ja on kasvanut entisestään. Joka kylässä ja kaupungissa on suuri joukko taiteen tekijöitä.
Taidetta tehdään eri tavoin myös uusilla tavoilla ja sellaisille yleisöille, joita virallinen Taiteen talon korkeataiteen kerros ei tavoita.
Tämä muu joukko, joka ei ole korkeataiteen kerroksessa ei vaan saa ääntään kuuluville, kun sen virallisen taidepuheen pitää joku korkeataiteen kentältä.
Ensimmäisen kerroksen harrastelijat eivät edes osaa puhua sitä virallista taidepuhetta, se on kuin vierasta kieltä.
Taideinstituutio on ollut mielestäni aina hidas ja vanhanaikainen ja sovittaa itseensä vasta ennakkoluulojen hälvettyä jotakin uutta, jonkin uuden ilmiön.
Valokuvakaan tai graffitit eivät ole aina olleet taidetta, nykyisin niitä pidetään yhtenä taidemuotona. Tai uudet kokeilut NFT-taiteessa, tuntuu, että kaikkea kokeillaan taiteena.
Joten ollaan me vaan me, omia itseämme, taidemaailma jauhaa hitaasti asioita ja vähitellen muuttaa sitä.
Yleisöjen taidemaku
Suuri harrastelijoiden määrä ei voi olla vaikuttamatta yleisön taidemakuun ja siihen, mitä kotien seinille valitaan. Harrastelijat ovat valmiita palvelemaan taiteen kuluttajia ja maalaavat sydämen kyllyydestä.
Ollaan siis me mitä ollaan, sillä on vaikutusta ja merkitystä.
Miten kauan virallinen taidekenttä pystyy sulkemaan silmänsä meiltä muissa Taiteen talon kerroksissa toimivilta ja vain pysyttelemään pienessä virallisen taiteen piirissä ja pitämään jäykästi yllä taiteen perinteitä?
Taide menee jo menojaan, on mennyt jo eri paikkaan ja eri kohtaan. Instituutiot pureksivat ja jauhavat uusia asioita hitaasti ja muodostavat siitä kirjoitettua ja puhuttua taiteenfilosofiaa ja taidepuhetta.
Ehkä me tarvitsemme pohjalastiksi tämän pohdiskelevan joukon, pitämään yllä taideinstituutiota.
Vinkkejä:
Valtakunnallinen taideyhdistys:
Taidepuhetta:
Visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusyhdistys Kuvasto ry
Mullekin taiteilijan uutiskirje!
Categories: taiteilijantyö